Otimme Stiinan kanssa nämä asiat puheenaiheeksi eräänä kertana kun ajelimme asiakkaalle Kehätiellä. Naisyrittäjät ovat verkostoituneet keskenään ja olen itsekin kuulunut Naisyrittäjiin. Olen jopa suorittanut Naisyrittäjien ja Oppisopimuskeskuksen yhteisorganisoidun Yrittäjätutkinnon urani alkutaipaleella. Liittoutumalla voidaan vahvistaa yritystoimintaa, verkostoitua tehokkaasti ja parantaa yrittäjien asemaa.
Hyvällä yrittäjällä on kyky ottaa riskejä ja nähdä asiat laajassa mittakaavassa. Jyvät erotetaan akanoista ja yritystoiminnan kehityskaaren vaiheet alkukankeudesta kehityksen kautta kasvuun tunnistetaan ja niihin panostetaan vaaditulla tavalla. Fokuksen säilyttäminen takaa päämäärään pääsemisen ja ketterä luoviminen vastavirrassa tekee sekä yrityksestä kestävän että sen johtajasta vastuullisen suunnannäyttäjän.
Onko yllä mainitussa jokin piirre tai asia, jota ei ole naisissa? Jotakin, jota naiset eivät osaisi? Eivätkö yllä mainitut seikat kuulu oleellisesti kaikkeen yrittämiseen ja yritysmaailmassa pärjäämisen? Ajellessamme ihmettelimme, miksi puhutaan yrittämisestä ja naisyrittämisestä kuin ne olisivat kaksi eri asiaa? Verrattuna moniin muihin maihin, meillä suomalaisilla on vieläpä tasavertaiset mahdollisuudet menestyä yrittäjinä niin miehenä kuin naisena.
Olimme kumpikin samaa mieltä siitä, että yrittäjyyttä määrittää sukupuolikysymystä enemmän luonnekysymykset. Sisua ja määrätietoisuutta on löydyttävä tai hommasta ei tule mitään. Tai homma ei yksinkertaisesti etene. Yrittäjyyden tarkoitus ei ole vain työllistyä itse, vaan luoda työpaikkoja. Kasvua on lähdettävä hakemaan heti yrityksen alkuvaiheessa. Pienten yritysten haasteellisuus piileekin juuri siinä, että kasvua ei synny riittävästi, jotta voitaisiin työllistää ulkopuolisia työntekijöitä. Kaikki tehdään itse. Ja kun kaikki tehdään itse, voimat loppuvat, yritys ei kehity ja liikevaihdon heilahtelut peilaavat liian vahvasti yrittäjän omaan jaksamisen ja henkilökohtaisen tilanteeseen.
On totta, että naispuolisten yrittäjien on vaikeampi yhdistää oma ura yrittäjänä perheen kanssa. Naiset tulevat äideiksi ja heidän läsnäolonsa pienten lasten kanssa on välttämätöntä. Naiset myös ehkäpä usein asettavat itsensä tilanteeseen, jossa he koittavat olla tilanteen herrana omassa yrityksessä, ottavat päävastuun perheessä, lasten hoitamisessa jne.
Olin itse ensimmäistä kertaa yrittäjänä kun esikoiseni syntyi. Luonteeni on "vaikka läpi harmaan kiven", joten tein pitkiä työpäiviä ravintoloitsijana ja cateringyrittäjänä lähes raskauden loppumetreille saakka. Jaksoin hyvin, sillä koin tärkeäksi olla ajan tasalla omassa yrityksessäni. Kun lapseni syntyi, otin pienen käärön mukaani töihin. Eihän siinä mitään: lapsi nukkui tyytyväisenä vaunuissa tai lepäili sylissä samalla kun hoidin yrityksen asioita!
Yrittäjillä on kenties jokin salainen ominaisuus. Salattu yrittäjägeeni. Se joko syntymässä annetaan tai ei. Joillakin se saattaa olla piilevänä kunnes sen jonain päivänä löytää. Jotkut alkavat yrittäjiksi jo lapsena!
Stiina oli vasta 5-vuotias kun hänen vanhempansa ryhtyivät yrittäjiksi. Vanhempien yrittäjyys ei ollut vain työtä, vaan yrittäjyyttä elettiin. Se oli elämäntapa, johon koko perhe osallistui. Stiinalle muodostui kuin luonnostaan realistinen kuva yrittämisestä, jossa aina ei voida laskea työtunteja, etukäteen määritellä vaivannäköä tai edes tietää tarvittavia toimenpiteitä. Yrittäjyydestä muodostui Stiinalle positiivinen kuva. Yrittämällä voi ensinnäkin luoda hyvän toimeentulon itselle ja perheelle, mutta aivan yhtä tärkeää on omalla tuotteella lisäarvon tuottaminen sidosryhmille, kuten työntekijöille, asiakkaille, yhteistyökumppaneille jne.
Kun nuori naistoimittaja haastatteli meitä artikkeliaan varten, hän kysyi, josko olemme kohdanneet tytöttelyä tai asennetta, ettemme olisi uskottavia juuri sen vuoksi, että olemme naisyrittäjiä. Olemme kumpikin itsevarmoja ja osaamme asiamme. Emme ole koskaan edes ajatelleet, että meidän tulisi yrittäjinä hävetä sitä, että olemme naisia!
Yrittäjyyteni alkoi ensimmäisen kerran kun olin 27-vuotias. Olin juuri muuttanut viiden vuoden ulkomailla asumisen jälkeen takaisin Suomeen, Helsinkiin, jossa minulla ei ollut minkäänlaista verkostoa. Olin jo pitkään miettinyt yrittäjäksi ryhtymistä, sillä olin ulkomailla ollut työtehtävässä, jossa kannoin paljon vastuuta pienillä valtuuksilla. Tein töitä tunteja laskematta, mutta jossakin kohtaa ymmärsin, että mieluiten tekisin kovasti töitä oman yrityksen eteen. Halusin luoda oman tulevaisuuteni, oman juttuni, josta muutkin voisivat hyötyä. Yrittäjyys ei ollut pelottava "peikko". Olin saanut realistisen käsityksen yrittäjän vastuista olematta kuitenkaan vielä itse yrittäjä. Mieleeni ei edes tullut kyseenalaistaa asemaani yrittäjänä, vaan päätin yksinkertaisesti tehdä paljon töitä. Hyvä itsetunto, peloton asenne ja usko omaan tekemiseen on tärkeintä, mitä kaikilla yrittäjillä tulee olla. Jos epäröi, eikä uskalla kohdata asiakasta, uskottavuus särkyy.
Yrittäjyys on asia, johon Suomen valtion tulisi panostaa. Stiina sanoi mielestäni osuvasti, kun toimittaja kysyi, miten hallitus voisi edistää yrittämistä Suomessa. Stiina painotti yrityskasvatuksen tärkeyttä. Lapsia tulisi kasvattaa yrittäjyyteen jo varhaisessa vaiheessa ja panostaa oman aktiivisuuden tärkeyteen. Aktiiviset ja eteenpäin pyrkivät nuoret tulevat pärjäämään haasteellisessakin taloustilanteessa. Ottakoot meidän lapsemme vanhemmistaan oppia:)!
-Heidi-
